Taman matkan paatepisteeksi iteroitui lopulta Shimla, kun paatimme viettaa taalla kolme paivaa sen sijaan, etta suhaisimme hathataa kohti pohjoisempaa. Lumiset huiput olisivat varmasti olleet nakemisen arvoisia, mutta on niita vuoria taallakin, ja nyt paasee vihdoin olemaan edes hetken paikallaan ilman, etta pitaa jatkaa huomenna eteenpain.
Shimla onkin kerrassaan mainio paikka viettaa parin paivan "lomaa" ennen paluuta Delhiin ja edelleen takaisin Suomeen. Saapuessamme auringon laskettua meita tervehti iloisen viilea, nollan tienoilla oleva lampotila seka kaupunkiymparistoksi huikeat maisemat. Kylmyys toi samantien mieleen syksyn, joka tana vuonna on - tahan saakka - jaanyt valiin. Myos ilman puhtaus ja raikkaus tuntuu suorastaan mahtavalta. Taman lisaksi kaupunki on rakennettu kaytannossa muutaman kukkulan paalle ja valiin, ja arkkitehtuuri on hyvin brittivaikutteinen. Chandigarhia mukaillen kaduille ei myoskaan kuulu alamolo ja aanitorvien kakofonia, vaan rauhallinen keskustelu, kun villaisiin slipovereihin pukeutuneet paikalliset istuskelevat Scandal Pointilla juoruamassa.
Jo matka tanne oli kokemisen arvoinen. Alle metrin raideleveydeltaan ollut juna (joka muistutti kummasti huvipuiston possujunaa) puksutteli mukavaa 25 kilometrin tuntivauhtia ylos makia ja rinteita, nousten lopulta 2000 metria merenpinnan ylapuolelle. Trooppisehkot metsikot vaihtuivat matkalla mantyyn ja kuuseen, ja vaikkei ihan lumihuippuja nahtykaan, niin pitaa sanoa, etta naimme ehka tahan asti vaikuttavimmat maisemat.
Taalla on hyva levahtaa myos sen takia, etta joukkiomme on hieman invalidisoitunut matkan varrella. Toinen mukana olleista jenkeista sairastui ja joutui jaamaan paivaksi Chandigarhiin, ja itse olen satuttanut selkani ylisuurta reppua kanniskellessa. Pitaa toivoa, etta se kuntoutuu viela sen verran, etta paasee ylihuomenna paivan retkelle kolmen tunnin paassa sijaitsevalle vuorenhuipulle. 3,2 kilometrin korkeudesta pitaisi olla hyvat nakymat ymparoivaan vuoristoon, ja kun tanne asti on tultu, en millaan malttaisi jattaa sita valiin.
Ehka Delhista tulee viela raportoitua viime hetken fiiliksia, mutta muussa tapauksessa loppukaneetti jaanee Suomeen paluun jalkeiseen aikaan. Jouluun on joka tapauksessa enaa se kolme yota, joten pieni jannays alkaa jo hiipia selkapiiriin (sen kivun lisaksi).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Nauti vielä auringosta ja lämmöstä viimeiset hetket kun voit. Vaikka ymmärrän hyvin ikävän Suomeen ja kotiin, niin silti tätä pimeyttä ja kylmää sadetta ei voi kukaan haluta nähdä. Kiva, että oot jaksanut ahkerasti kirjoitella. On ollut hauska lukea seikkailuistasi ja ajatuksistasi. Ihan kuin itekin tuntisi Intiaa nyt hitusen paremmin :)
Lähetä kommentti