Jäähyväiset palmupuille

Hetken jo luulin, etta viimeinen nakemani palmu talla reissulla oli Jaisalmerin rautatieasemalla kokottanyt keltainen muovinen palmupuu. Mutta onhan niita viela taalla pohjoisemmassakin; olemme parhaillaan Chandigarhissa, joka on Punjabin ja Haryanan osavaltioiden yhteinen paakaupunki, ja kuulemma Intian ainoa suunniteltu kaupunki. Ja se kylla nakyy: ruutukaava, leveat tiet ja riittavasti tilaa ovat jotain, jota en ole nahnyt viiteen kuukauteen.

Tajusin asken ryystaessani cappuccinoa ostoskeskuksen kahvilassa, etta olen tainnut rantautua Intian Tapiolaan. Ruotsia puhuvat kettukaulusmammat vain ovat vaihtuneet partasuisiin ja turbaanipaisiin sikhimiehiin, ja puutarhakaupungin puutarhat ovat hieman pelkistyneet. Muuten paikka todellakin tuntuu kotoisalta. Ai miten niin ikava takaisin Suomeen?

Mesta tarjoaa mukavan kontrastin myos Delhille, jossa olimme eilen. Valitsimme todellakin oikean paivan olla siella, silla paiva oli Diwali-juhlan huipentuma, tarkoittaen, etta kadut tayttyivat ilotulitteita paukuttelevista intialaisista, ja jatkuva ilotulitus valaisi taivaan. Ravintolan kattoterassilta oli todella hieno katsella meininkia, ja hetken tuntui, etta Delhi oli sina iltana maailman kaunein - ja sekopaisin - kaupunki. Kadulle laskeutuminen tuntui silta, kuin olisi tullut sotatantereelle: turvalliseksi olonsa olisi tuntenut vasta kyparan, suojalasien ja korvatulppien kera. Onneksi silmat ja korvat ovat viela paikallaan.

Delhista pitaa mainita myos metro, joka oli yhta siisti kuin Helsinki-Vantaan lentokentta. Eli jalleen puhtainta, mita Suomesta lahdettyani olen nahnyt. Hotellimme sentaan oli nuhjuisella Paharganjin alueella, joka oli mita intialaisinta seutua. Hassu kaupunki todella.

Aiemmista kokemuksista voi mainita, etta Jaipur oli aikamoinen pettymys. Ehka paikka on hieno, jos sinne paahtaa suoraan Delhin lentokentalta, mutta tassa vaiheessa reissua se ei tarjonnut enaa mitaan uutta. Vahan kuin koyhan miehen Bangalore.

Jaisalmerin kameliajelu oli ihan hauska, mutta jutusta jai turhan turistipitoinen maku suuhun. Ehka sita on tullut vietettya liian monta yota Inarinjarvella tai muualla Pohjois-Lapissa laavun alla, kun muutaman sadan metrin paassa autotiesta yopyminen ei tuntunut kovin eksoottiselta. Tahtia sentaan nakyi ihan kiitettavasti, ja unet olivat kylla yhdet parhaista talla matkalla.

Yksi hienoimmista jutuista tahan asti on ehdottomasti ollut varhainen aamu Jodhpurissa. Saavuimme kaupunkiin aamuviidelta, ja selvittyamme hotelliin paatimme Klaven kanssa menna hotellin katolle katsomaan auringonnousua. Oli viela aivan pimeaa, ja jattimaisen linnoituksen katveessa oli suorastaan taianomainen tunnelma, kun rukoushuudot kaikuivat keskiaikaiselta tuntuvan kaupungin sokkeloisten katujen ylla.

Aiemmaltakin reissulta loytyy jotain kohokohtia, mutta niita pitaa ajan puutteessa referoida hieman myohemmin. Huomenna matka jatkuu vuoristojunalla kohti Shimlaa, ja sielta edelleen Manaliin. Takaisin pitaa kuitenkin lahtea jo keskiviikkona, jotta ehdimme perjantaiaamun koneeseen kohti Helsinkia. Nain se aika alkaa kayda vahiin.