Tässä vaiheessa pitäisi kai summata omia tuntoja ja kulunutta noin viittä kuukautta. Päässä pyörii kuitenkin niin paljon asioita, ja lähdön kanssa on ollut semmoinen touhuaminen, että on suorastaan vaikea ajatella mitään. Ehkäpä jotain fiiliksiä voi kuitenkin listata.
Päällimmäisenä on helpotus. Helpotus siitä, että pääsee pois täältä, askeleen lähemmäksi kohti Suomea ja montaa kivaa asiaa siellä. En tiedä, kertooko tämä jotain oman asenteen heikkoudesta tätä harjoittelua kohtaan: olon olisi kieltämättä voinut tehdä vieläkin mukavammaksi Manipalissa. Nyt olen sen sijaan tyytynyt vain pakkaamaan kaikki matkamuistot odottamaan paluuta Suomeen. Esimerkiksi Coorgista ostettua kahvia olisi hyvin voinut keittää vaikka kerran viikossa iltapäivää piristämään, ja jotain vaatteita pitää päällä jo täällä, sen sijaan että pakkaa ne visusti kaapin perukoille, etteivät vain kulu.
Toiseksi voisin listata pienen pettymyksen. Papereita läpikäydessä muistin sen tunteen mahanpohjassa, joka oli ennen tänne tuloa pelkkien papereiden ja nettisivujen perusteella. MIT näytti kovalta paikalta, maassa, jonka menestyksestä teknologian saralla on puhuttu paljon. Vaan toisin oli marjat. Mahdollistaakseen uuden oppimisen piti todella tehdä töitä - hieman valvovasta professorista riippuen koulu ei odottanut vaihtareilta juuri mitään. Sain sentään 40-sivuisen raportin tehtyä, joten jotain konkreettista on onneksi jäänyt käteen. Ohjauksen ja palautteen puute jäi silti vielä loppumetreilläkin häiritsemään.
Myöskään paikallisen opiskelun taso ei ihan ollut sitä, jota olin odottanut. Tämä on ehkä puutteellinen kuva, koska en nähnyt sitä puolta riittävästi. Joka tapauksessa varsinkin opiskelu- ja työkulttuurillinen puoli oli hämmästyttävän vähän innostava; tästä voisi jauhaa vielä myöhemmin yhden blogitekstin verran.
Kaikesta huolimatta fiilis on aika korkealla sen suhteen, että en olisi vielä alkuvuoresta uskonut kokevani jotain näin mahtavaa samana vuonna. Tutustuminen tähän kulttuuriin (vaikkakin sitä alkaa olla jo aika täynnä) ja loistaviin ihmisiin sekä matkailu ristiin rastiin niemimaan eteläkärkeä ovat olleet aika uskomaton kokemus. Tämä tunne on vielä hieman taka-alalla, mutta uskoisin sen vahvistuvan viimeistään siinä vaiheessa, kun lähtö täältä on oikeasti lähellä. Ainakin sitten, kun ehtii hetken hengähtää Suomessa, ja miettiä, mitä onkaan tapahtunut.
Ihmisistä, joita täällä olen tavannut, voin vain sanoa, että toivon vilpittömästi näkeväni heitä uudelleen! Uskomattomia tyyppejä, aina Kolumbiasta Thaimaahan. Kaikeksi onneksi sähköinen viestintä on keksitty jo viime vuosituhannella, ja hyvin todennäköisesti jonkinlaista yhteyttä tulee pidettyä netin välityksellä.
Mitä muuta? Niin, huomenna on lähtö Manipalista, ja kolmen viikon päästä koko Intiasta. Matkaseurana on ensimmäiset kaksi viikkoa vaihtari Italiasta, ja koko kolmen viikon ajan fyysikko Suomesta. Mahdollisesti muitakin vaihtareita näkee vielä pohjoisempana. Olen tavallaan ihan helpottunut, että ei tarvitse kestää omia ajatuksia yksin. Ajan niukkuudesta ja junien käyttöasteesta johtuen matkareitti on käytännössä päätetty, ja on jotakuinkin seuraava:
- Elloran luolasto
- Mumbai
- Udaipur
- Jodhpur
- Jaisalmer (ja toivon mukaan kamelisafari!)
- Jaipur
- Pushkar
- Agra
- Delhi
- Chandigarh
- Shimla (Kalka-Shimla on Intian pohjoisin rataosuus, juna on kuulemma Kokemus)
- Kohde X Himanchal Pradeshin osavaltiossa
- Delhi
Aika paljon kaikenlaista, mutta toivotaan et pää jaksaa mukana. Ellei, niin jotain voi aina jättää väliin ja rentoutua yhdessä paikassa pidempään. Reissaaminen tarkoittaa myös, että minua ei tavoita sähköpostilla ennen 19.11. alkavaa viikkoa. Terveisiä voi siis toimittaa tekstarilla, jos on ikävä. Yritän toki kirjoitella kuulumisia tänne myös matkan varrelta, mutta voipi olla, että ihmettely vie voiton!
Tämä blogi on yllättäen muuttunut viimeisten viikkojen aikana asioiden kronologisessa järjestyksessä selostamiseksi tiukan yhteiskunta-analyysin sijaan. Pää on ainakin tässä vaiheessa vielä täynnä ajatuksia, joita voisi jakaa, joten yritänkin summata myös nämä ajatukset tänne vielä Suomeen paluun jälkeenkin. Yhtenä isona aiheena - pannaan tämä tänne ylös varmuuden vuoksi - ainakin Intian "henkisyys". Katsotaan miten käy analyysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti