Duunit täällä on nyt sitten virallisesti ohi, kun pidin tänään projektiesitelmän labran porukalle. Tunnin aika supistui varttiin, joten kalvot tuli juostua aika vauhdilla läpi. En tiedä, oliko seurannut hiljaisuus seurausta ihailusta vai siitä, että heput eivät tajunneet yhtään mistä on kyse. Kohteliaisuudesta vain pysyivät hiljaa ja kysyivät korrekteja kysymyksiä.
Jos olisin ehtinyt ja jaksanut, olisin kyllä panostanut tähän esitelmään hieman enemmän, mutta kovin kylmästi ajateltuna en olisi sillä enää yhtään mitään voittanut; väikkärintekijän julkaisuun mun nimi on jo tulossa. "Ihmemies Suomesta tuli ja auttoi työssä eteenpäin."
Toinen vaikutuksen kohde on yllättäen paikalliset IAESTE-toimijat, jotka kiitokseksi antoivat pari lahjakorttia paikallisiin liikkeisiin. Kaksi 10 prosentin alennusta ravintolaan, ja kaksi 15:n prosentin vastaavaa johonkin krääsäkauppaan. Hieman huvittaa ajatella, että ravintola-aterian sadasta rupiasta kymmenys on kymppi, eli noin 20 senttiä Suomen rahaa. Noh, ajatushan se on tärkein.
Kyselin hieman kierrellen kiitoksen aihetta, ja selvisi, että olivat kovin vaikuttuneita hindin taidostani, joka kuulemma on "oikeasti hyvä". Hämmentävä huomionosoitus; käytettyä autoa en sillä kielellä lähtisi ostamaan, mutta kaipa siitä voi olla iloa jos englannin kanssa joutuu tässä maassa pulaan.
Huvittavaahan tämä oli, mutta toisaalta ihan yhtä lailla sitä itse tulee otetuksi, jos ulkomaalaiset a) yrittävät b) oppivat edes jotain suomen kielestä. Jos parissa vuodessa pystyy oppimaan tuon pohjoisen kielen keskustelutasolle, on se mielestäni aina papukaijamerkin arvoinen suoritus. Kaipa vaikutuksen tekemistä helpottaa aina se, jos opittu kieli on vähänkään erikoisempi.
Seuraavaksi voisin tehdä vaikutuksen itseeni, ja rentoutua hieman ennen lähtöä Manipalista, huolimatta siitä säätämisen määrästä, joka edessä vielä on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti