Pääsin sitten viimein Goallekin asti. Tähän asti säätila ja muut hyvät tekosyyt ovat estäneet matkan kuuden tunnin päähän, mutta kun duuni alkoi olla pientä viilaamista vaille valmis, päätin hypätä parin muun vaihtarin mukaan Pohjois-Goalle maanantaina.
Alunperin ajattelin viettää siellä koko viikon, mutta maanantaina tuli tieto, että torstaina on "vuoden isoimmat kekkerit", jossa kaikkien pitäisi olla läsnä ja vieläpä keksiä jotain ohjelmaakin! Tiesin kyllä, että organisointi on näille sankareille välillä mahdotonta, mutta tämä oli aika lailla huippu.
Pitää sanoa suoraan, että tämä yllätys vitutti sen verta paljon ettei tehnyt mielikään keksiä yhtään mitään esitettävää. Päädyin kuitenkin lopulta pitämään lyhyen kiitospuheen hindiksi; en toki itse kirjoittanut sitä kokonaan, vaan apuna oli intialainen kaveri. Kai se sitten kuulosti oikealta, kun intialaiset kovasti kiittelivät jälkeenpäin. Itselle tuntui lähinnä hassulta puhua sanoja, jonka merkitystä ei ymmärtänyt. Muuta ohjelmaa olivat mm. meksikolaisten tyttöjen upea tanssiesitys, nopeasti kyhätty kitara-mies-ja-laulu -show, sekä portugalilainen kansan(?)laulu. Lisäksi saimme tietysti kuulla perinteistä intialaista musiikkia.
Parissa päivässä järkätyksi kokonaisuus oli varsin vaikuttava, ja alun pahan tuulen mentyä ohi illasta jäi lopulta todella positiivinen fiilis.
Vaikka olisi siellä Goallakin voinut viettää tämän viikon. Tähän asti on tehnyt mieli karttaa turhan turistipitoista meininkiä, mutta tässä vaiheessa harjoittelua tuntui vain hirmu hyvältä nojata taaksepäin rantatuolissa ja ottaa toinen hörppy piña coladasta. Eikä se koluamamme biitsi (Anjuna) nyt niin pakettimatkailijoiden kyllästämä ollut, enemmänkin rento elämäntapaintiaanien satamapaikka.
Tästä pienestä Intia-väsymyksestä johtuen tuntuukin hiukan vaivalloiselta ajatukselta, että ensi perjantaina juna lähtee kohti Mumbaita, ja edessä on kolmisen viikkoa matkailua Pohjois-Intiassa. Olisin kovin mielelläni tullut tässä välissä takaisin Suomeen, ja tähän maahan taas pienen lepotauon jälkeen. Mutta kaikkea ei kai voi saada - ehkäpä fiilis kohoaa, kun pääsee näkemään muutakin kuin etelän palmupuita. Ja seuraksi saan sentään Klaven Suomesta, mikä toimii (ehkä) matkafiiliksiä kohottavana tekijänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti