Tanaan vietetaan Mahatma Gandhin syntymapaivaa, joka ei jalleen nay muuten kuin siina, etta yliopisto (ja moni muu paikka) on kiinni. Paiva on sujunut varsin rauhallisesti duuniprojektin loppuraporttia hioessa; hyvalla tuurilla se on valmis jo taman viikon aikana, mutta voi hyvin olla, etta monikymmensivuisen dokumentin kanssa painiessa menee viela pitkalle ensi viikkoon. Joka tapauksessa aikaa tuntuisi harjoittelujakson lopuksi jaavan myos muulle hieromiselle, mika on varsin positiivinen asia.
Jossain valissa pitaisi myos esitella omia tekemisia laboratorion porukalle. Janna nahda, ovatko he yhtaan kartalla, kun lahestymistapa on hiukan erilainen (= laaja-alaisempi), kuin mita siella on kai totuttu nakemaan.
Itsenaisen puurtamisen lomassa olen yllattaen paassyt neuvomaan paikallista vaitoskirjantekijaa robustin saadon saloihin. Heppu oli ennen yhteydenottoa paininut noin kuukauden verran Matlabin kanssa, ollen edelleen lahes lahtokuopissa. Tokihan jo pykalan arvoasteikolla korkeammalla olevan neuvominen ponkittaa itsetuntoa, mutta erityisen iloista oli huomata, miten suurena Asiantuntijana(tm) tama vaikkarintekija minua nyt pitaa. Teki mieleni sanoa, etta ainoa juttu, mita minulla on, mutta hanella ei, on pieni oma-aloitteisuus ja kokeilunhalu.
Lentopallon suhteen sen sijaan voin huoletta sanoa olevani paikallisia hiukan paremmalla tasolla. Tormasin eilen sattumalta MIT:n joukkueeseen harjoittelemassa, ja liityin heidan seuraansa. Laji sinansa on hiukan eri kuin Suomen sisapallo, kun sita pelataan ulkona kovalla alustalla, ja märällä, noin kilon painoisella pallolla. Oli kuitenkin mukava pelata pitkasta aikaa, ja tosiaan, vaikka edellisesta treenikerrasta on kulunut jo yli 4 kuukautta, kulki peli suhteellisen mukavasti, ja jengi toivotti minut tervetulleeksi mukaan.
Taka-ajatuksena heilla oli myos ensi viikolla pidettava Manipalin koulujen valinen turnaus, jossa tietysti mielellaan pelaavat parhaalla mahdollisella jengilla. Harjoituksia porukalla on joka paiva poislukien sunnuntait, ja jos osaamistaso on mika on, ja ainoa koitos pari kertaa vuodessa pidettavat paikalliset turnaukset, ei voi kuin ihmetella nuorten intoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
On ollut mahtavaa tutustua Sinun teksteihisi ja kuviisi Intiasta ja omasta olemisestasi siellä kaukana.Sinä olet todella saanut kokea eksoottisia asioita ja olet kirjoittanut niistä hauskasti ja monipuolisesti niin että tuntuu kuin olisi itse päässyt käymään siellä.Löysin nyt vasta Raijan antaman osoitteesi, vaikka sain sen aikoja sitten. Olemme olleet niin paljon Reijon kanssa liikekannalla, että paperit ym:t eivät aina ole ajan tasalla. Opiskelusikin on varmaan ollut antoisaa kun vielä saat siitä arvosanankin tutkintoosi liitettäväksi.Hienoa myös, että pystyi neuvomaan väitöskirjaa tekevää kaveria. Terveisin täältä vielä hetken syysvärikkäästä Joensuusta kummitätisi Terhi
Kappas, kiva että on ollut mukava lukea :) Terveisiä vaan sinnekinpäin, toivottavasti syksyn väriloistoa jatkuu vielä hetkisen!
Lähetä kommentti