Fiilistelyn abc

Pitää kai tunnustaa itselleen, että tällä hetkellä on hiukan ikävä takaisin Suomeen. Ei sillä, etteikö täällä riittäisi tekemistä tai uutta nähtävää, mutta olisi vaan hirmuisen kiva olla taas Suomessa. Istua kotona juoden aamukahvia, kävellä Helsingissä lauantai-iltapäivänä. Nähdä kavereita.

Ehkä ikäväntunteeseen liittyy myös lähdön läheisyys; jos olisin ollut täällä vain kolme kuukautta, sama vaihe olisi tullut kai jo elokuussa. Nyt olen asennoitunut lähtemään "pian", ja ajatukset ovat siirtyneet osin jo paluun jälkeiseen aikaan.

Pieni osa tämän hetken fiiliksistä johtuu varmasti siitäkin, että olen turkasen väsynyt viime viikonlopun retken jälkeen. Kuva intialaisten organisointitaidoista ei hirmuisesti parantunut, kun paikallinen IAESTE-toimikunta järjesti matkan Coorgin alueelle (virallisesti nykyään Kodagu, mutta vanhempi nimi on edelleen laajemmassa käytössä).

Takana on kaksi yötä bussissa, johon olisi mahtunut seitsemän kääpiötä, muttei enää Lumikki. Silti vaihtareita tungettiin sisään kaikkiaan 19. Epämiellyttävyyttä olisi voinut lisätä lähinnä vain torakoilla ja vatsataudilla; kaikki muu oli sieltä koettelevammasta päästä. Jopa kuoppainen Mangaloren tie oli luksusta Coorgin mäkisten ja mutkaisten mutapolkujen jälkeen.

Nähdyt paikat sinänsä olivat vaikuttavia - maisemia olisi voinut katsella vaikka miten pitkään, ja tiibetiläisten munkkien luostari (älkää kysykö, mitä se tekee Etelä-Intiassa) oli suorastaan huikea. Harmittaa ehkä hieman, että itse järkkäämällä viikonlopusta olisi saanut paljon miellyttävämmän. Sen sijaan ei harmita, että pääsimme katsomaan, miten kahvia kasvatetaan, ja sain myös ostettua sitä itselleni kilon. Sen tuoksu oli yhtään liioittelematta parasta, mitä Intiassa olen haistanut.

Nautittaviakin hetkiä siis riittää, kun taas toisaalta odotan varsin suurella innolla marraskuuta. Kaipa ristiriitaiset fiilikset kuuluvat ihmisen pääkoppaan kuin spitaali kadunmiehelle. Pitäisikin vaan yrittää keskittyä pusertamaan duuniprojekti kasaan ja "tekemään kaikki, mitä Etelä-Intiassa haluaa tehdä, kun vielä on täällä".