Arviolta 30 000 ihmistä oli kerääntynyt Udupin Krishna-temppelin läheisyyteen pyhäkkörykelmää ympäröivälle leveälle tielle, jossa ulkoilmajuhlallisuudet tapahtuivat. Jotain seremonioita pidettiin myös temppelin sisällä, mutta ne jäivät meiltä näkemättä, sillä tulimme paikalle vasta hieman myöhemmin; kuulimme näistä riiteistä vain tutulta matkaoppaalta, johon tuntuu törmäävän joka kerta kun liikkuuu tässä temppelikaupungissa.
Hetken odottelun jälkeen alkoi ulkonakin tapahtua: ihmisiä ulkona siunannut temppelielefantti alkoi tanssia villisti, ja ilmeisesti temppelin pääpappi kantoi
juhlakalun kuvan temppelistä sen edessä seisoneisiin kullattuihin vaunuihin. Tämän jälkeen hän suoritti jonkinlaisia riittejä palavan tulen kanssa, jonka jälkeen juhlat pääsivät varsinaisesti käyntiin.
Temppelistä alkoi virrata toinen toistaan omituisempaa jengiä. Perinteisen papin näköiset heput saivat seurakseen joukon siniseksi maalattuja ja kaislahameisiin puettuja miehiä, jonka jälkeen seurasi vielä tanssivia tiikereitä ja leopardeja konekiväärejä(?) heiluttelevien miesten seurassa.
Jokaisella oli oma funktionsa; papit rikkoivat kasan kookospähkinöitä rattaiden eteen, ja alkoivat vetää niitä eteenpäin tietä pitkin. Siniset miehet pysähtyivät tien päälle kaartuvien puisten porttien kohdalle: portin huipulle oli kiivennyt mies, joka roikotti narun päässä saviruukkua. Sinisten miesten tehtävänä oli pitkillä teroitetuilla sauvoilla rikkoa ilmeisesti maitoa täynnä oleva saviruukku, jonka jälkeen he pääsivät jatkamaan matkaa.
Kissaeläimiksi pukeutuneet miehet sen sijaan tanssivat pitkin matkaa, ja pysähtyivät erityisesti reitin varrelle rakennetuille lavoille tanssimaan villisti trumpetinsoittajien tahtiin.
Osan pappisporukasta tehtävänä oli edelleen jakaa ihmisille ruokaa ja leivonnaisia näiltä lavoilta käsin. Hedelmät ja leipomotuotteet sinkoilivat ilmassa, ja yleisö oli erittäin fanaattinen yrittäessään napata näitä kiinni. Turistina sai pitää varansa, ettei päähän osunut satunnainen ilmassa lentävä kookospähkinä.
Kulkue jatkoi kiertämistään, ja itse seurasimme meininkiä noin tunnin verran. Tähän aikaan mahtui paljon naurua ja riemunkiljahduksia, mutta myös pienimuotoisia ahdistuksen tunteita; paikalla oli aivan liikaa ihmisiä, jotta tapahtuma olisi ollut suomalaisen mittapuun mukaan turvallinen, ja liikkuminen yhtään mihinkään oli ajoittain täysin mahdotonta. Toisaalta väkijoukon puristaessa ihmisiä se myös hellitti käsittämättömän nopeasti, jos joku älähti joutuvansa puristuksiin. Tuntui, kuin koko porukka juhlatunnelmasta ja monien vahvasta humalatilasta huolimatta olisi toiminut yhteisen ison festivaalihengen mukaan.
Illalla lähtiessämme kohti Manipalia osa festariporukasta jatkoi vielä juhlia. Tiikeripukuiset, nyt jo hyvin vahvasti humaltuneet tanssijat kiersivät pitkin Udupin keskustaa yrittäen hakea kaikkia ohikulkijoita tanssiin. Mieltä lämmittävä näky tässä maassa, joka menee käytännössä kiinni yhdeltätoista illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti