Olemme muiden vaihtarien kanssa välillä vitsailleet, että Intiassa vain rikollisuus on organisoitua. Tuo väite tuli yllättäen todistettua vääräksi tänään, kun kännykkään tuli tsunamivaroitus jopa ennen kuin ehdin lukea asiasta suomalaisista uutispalveluista. Netistä selvisikin sitten, että järistys oli toisella puolen Intiaa, joten täällä Arabianmeren rannalla voi olla aika huoleti. Ja taitaa se vaara siellä Chennain rannikollakin olla jo ohi.
Ensi viikonlopun reissu suuntautuukin sopivasti meren rannalle, etelässä sijaitsevaan Kochin kaupunkiin. Tämä helmi jäi näkemättä viime Keralan rundilla, joten ajattelin paikata sen nyt viettämällä viikonlopun siellä. Odotukset ovat korkealla erityisesti kahvin ja suklaakakun suhteen; nuo herkut ovat Kochissa kuulemma vähintään Etelä-Intian kärkeä.
Olen tänään viettänyt pari hetkeä myös intialaisen byrokratian parissa. Tarkoituksena on panna Suomesta tuodut liiat matkatavarat ja tukku täältä ostettuja tuliaisia postissa takaisin; maksimi yhdelle paketille on 20 kg, ja tietysti tämä raja ylittyi ensimmäisellä yrittämällä. Huomenna siis uudestaan hieman kevennetyn kuorman kera.
Kokonaisuudessaan tuosta palvelusta tuli fiilis, että kukaan ei oikein haluaisi myydä sitä minulle. Niin kauan kuin maailma pysyy uomissaan ja meri rannan oikealla puolella, ei itsenäisiä ajatuksia ole tarvis ravistella liikkeelle. Reppumatkaajalla on iso reppu, ja sinne pannaan junamatkojen varrelta ostetut kolme helminauhaa ja ryppyhame; bisnesmatkaajalla on iso matkalaukku, ja hän kulkee taksilla joka paikkaan ja palaa kotiin heti kun bisnekset ovat ohi. Kaikki tämän kaavan ulkopuolelle eksyvät jäävätkin sitten kovin yksin oman erikoisuutensa kanssa.
Postimies jopa epäili ääneen, onko paketin lähettäminen turvallista, kun "tullissa voivat avata sen ja panna jotain omaan taskuun". Terveisiä vaan Suomen tulliin velipojalle ja muille tutuille - tiettyä perusluotettavuutta oppii täällä arvostamaan!
Tsunami siis jäi onneksi kokematta, mutta jonkinlaista aivomyrskyjen nostattamaa mentaalihyökyaaltoa tässä maassa kaivattaisiin. Ennakkoluulottomuus ja poikkitieteellisyys kuulostavat Suomessa jo kirosanoilta, mutta niin vain se laatikosta pois tuleminen tekee elämän kivemmaksi. Ei liene yllätys, että tämä MIT ei ole mikään innovaatioiden kehto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Noh, mulle ei oo tainnu tulla vielä yhtään korttia Intiasta perille, vaikka isä niitä sieltä ahkerasti lähettääkin. Eli kyllä tuon paketin perilletuloa joutuu kyllä jännittämään, vaikkakin jännitys kohdistuu tuohon Intian puolen toimintaan.
-Heli-
Muut paketteja lähetelleet ovat kyllä tavaransa ennen pitkää saaneet perille, kuten myös itse onnistuin lähettämään Artulle synttäripaketin. Eli ihan noin jännityksellä ei kai tarvi odottaa - postikortti on kuiteski aika paljon helpompi hukattava kuin iso laatikko :) Yksi itse lähettämäni kortti viipyi perille reilun kuukauden, joten jotain mystistä niille ilmeisesti tehdään matkan varrella. Pakettien suhteen en jännää niinkään sitä, tuleeko ne perille, vaan sitä, miten paljon kärsineenä...
Lähetä kommentti