Takaisin sateeseen

Tassa maassa liikkuessa vastaan tulee kaikenlaisia matkaajia. Useimmat turistit nayttavat varsin tavallisilta lansimaisilta hepuilta kameroineen ja matkamuistoineen, mutta ajatus pysahtyy hetkeksi osan reppumatkaajista kohdalla. Ensimmainen ajatus, kun kohtaa "turistin", joka on viettanyt Intiassa jo vuosia, on, mita he mahtavat olla pakenemassa.

Madurain budjettihotellissa pari kuukautta sitten kohtaamani seurakunta oli harvinaisen karrikoitu esimerkki naista pakomatkalaisista. Ranskalainen kovin ujo poika hihattomassa paidassa oli saapunut vasta pari paivaa sitten ja valitteli aamupalan mausteisuutta. Yli nelikymppinen erittain ruskettunut saksalaisnainen kertoi tarinoita lumilautailureissuistaan, ja toinen saksalainen, todennakoisesti myos paalle 30, oli viettanyt Intiassa jo kaksi vuotta. Matkatavaroinaan hanella oli vain paallaan oleva valkoinen puuvilla-asu seka rullalle kaaritty patja.

Naista sankareista voisi kirjoittaa vaikka romaanin; ehdin jo kehitella tarinoita siita, mista rikoksista valkoasuinen saksalaismies oli kotimaassaan tuomittu, tai missa investointipankissa tyoskennellyt intensiiviset 10 vuotta keraten saastoja, joilla nyt eleli herroiksi samalla etsien kadotettua nuoruuttaan.

Pondicherryyn, joka oli yksi viime viikonlopun matkakohteista, matkaajat pakenivat ilmeisesti kotimaan liian tiukkaa huumelainsaadantoa, paatellen marijuanan kaupittelijoiden maarasta. Kaupunki on myos kauttakulkupaikka Intian New age -paakaupunki Aurovilleen, joka sijaitsi 10 kilometria pohjoiseen. Taman henkisyyden keskuksen olisi kuvitellut olevan vahemman maallisten nautintojen paikka - tai ehka kyse on vain jalon ajatuksen ja jalojen ihmisten ymparilla raatokarpasten lailla porraavista mukahengellisista, mistas sita tietaa.

Varmasti myos omalla kohdalla tassa matkassa on kyse jonkinlaisesta pakomatkasta. Pako diplomityon aloittamiselta (tai loytymattomyydelta). Pako "oikeaan elamaan" siirtymiselta. Ehka ennen kaikkea pakeneminen silta ajatukselta, etta olisin opiskellut lahes 7 vuotta kokematta yhta tuon ajan hienoimmista jutuista, ulkomailla oleskelua.

Viikonlopun minipakojen janna puoli on, etta niiden jalkeen on aina edessa paluu takaisin tuttujen ympyroiden aarelle. Tamil Nadun helliva helle oli lyhytaikainen, ja vaihtui eilisen myota Karnatakan yha jatkuvaksi sateeksi. Samalla tavalla koko Intia jaa kohta taakse, ja edessa on se tuttu uusi elama Suomessa; taman realiteetin tiedostaminen on itse asiassa ollut aika kiva juttu auttaen ymmartamaan, etta nyt meneillaan oleva ajanjakso ei voi jatkua ikuisesti.

On mielenkiintoista ajatella, kokeeko osa noista kummallisista pakomatkaajista koskaan omaa paluutaan sateeseen.