Eräs kiinalainen ajattelija on sanonut: "Mieluisan ja epämieluisan vastakkainasettelu - siinä ihmismielen suurin sairaus." Tämä sairaus vaikuttaa toistaiseksi olevan ainoa epidemia, joka meihin vaihtareihin on iskenyt.
Osa meistä tuntuu todellakin löytävän hupia vain pöytätenniksestä tai alkoholinkäytöstä, ja palaavan jokaiselta viikonloppureissulta valittaen intialaisten kaupunkien likaisuutta tai ihan kaiken sietämätöntä erilaisuutta.
Varmasti kaikesta maailmassa saa epämiellyttävää, jos sitä peilaa tuttuun ja turvalliseen, siihen, josta tietää ennen tätä hetkeä pitäneensä. Tähän peilaukseen käytettävät silmälasit, kutsukaamme niitä Valmiin Maailman silmälaseiksi, eivät jätä tilaa millekään uudelle; jos vastaan tuleva kokemus ei löydy Valmiista Maailmasta, ei se voi olla mieluisa. Näiden lasien läpi katsojat tekevätkin huomaamattaan kaikelle uudessa maassa kokemalleen pikaisen mieluisuustarkastelun, jonka läpäisevät vain tutut asiat - uimarannat, hampurilaiset, dvd-elokuvat jne. Ja kas, yhtäkkiä Intian eksotiikka muuttuu silkaksi tyhjyydeksi ja haluksi päästä takaisin sinne, missä Valmis Maailma on rakennettu.
Kuulostaa pelottavan esasaariselta, mutta sillä vaikuttaa todellakin olevan merkitystä, miten asioihin suhtautuu, ja minkälaisia termejä niiden kuvailuun käyttää. Jos it sucks on Intia-sanavaraston käytetyimpiä ilmaisuja, ei mieli takuuvarmasti ole kyvykäs riisumaan Valmiin Maailman laseja edes hetkeksi. Sen sijaan ne meistä, jotka pyrkivät löytämään asioista kauniimman puolen, näyttävät nauttivan olostaan silminnähden enemmän.
Tämän olotilan saavuttaa nähdäkseni juuri sillä, että jättää mieluisan ja epämieluisan vertaamisen hetkeksi sivuummalle - syntyvään tilaan täyttyy kuin huomaamatta uusi kokemus, ja jos (Esaa mukaillen) ylärekisterin sanavarasto on viritetty valmiiksi, tämä kokemus määrittyy kuvailun kautta mielenkiintoiseksi ja nautittavaksi. Sanoilla mieluisa ja epämieluisa ei enää ole merkitystä; kokemus oli, ja kaikki valta sen kuvailuun jälkeenpäin on itse kokijalla.
Ei toki puhettakaan, että itse pystyisin ottamaan asiat näin tyynesti. Kiinalaisen ajattelijan sanoissa lienee kuitenkin hyvä ohjenuora siihen, miten matkasta saa rakennettua itselleen enemmän näköaloja avartavan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Heippa taas!
On se kumma, että nuo vaihtarit ovat sitten ylipäänsä Intiaan asti lähteneet, jos eivät kerran paikallisia oloja kestä. Ovatko he asuneet niin tynnyrissä aina, etteivät ole tajunneet, että kaikkialla ei ole samanlaista? Hmm, sano lauri niille, että olisivat valinneet vaikka Münchenin, jos kerran Intian olot ovat jotenkin liian karut...
Mut joo, toivottavasti edes sinä nautit! Tai siltä se ainakin vaikuttaa! :)
-emmi
Sitä on tullut itsekin ihmeteltyä... Jengi tuntuu jakautuvan aika lailla kahtia: niihin, jotka pitävät, ja niihin, jotka eivät. En sitten tiedä, ovatko ensin mainitut todella ainoita, jotka ovat ottaneet paikasta jotain selvää ennen tänne tuloa.
Juup, ihan kivaa on itsellä ainakin ollut :)
Lähetä kommentti