Iloinen perhetapahtuma

Olin eilen Udupissa, ja satuin ystavani mukana matkapuhelinten huoltoliikkeeseen. Sen lisaksi, miten suosittu brandi Nokia taalla on (oikeasti, on aika siistia sanoa olevansa Suomesta) silmiin pisti toinenkin asia. Liikkeen tiskilla istui pariskunta kuunnellen, kuinka myyja soitti heille tietokoneelta lyhyita musiikkipatkia. Hetken ihmettelyn jalkeen selvisi, etta noin kolmekymppiset mies ja nainen olivat yhdessa valitsemassa kannykkaansa soittoaanta! Myyja vaihtoi soimaan biisin toisensa jalkeen, ja nainen ilmaisi vienoin elein, mika hanta miellytti ja mika ei.

Palveluorientoituneisuus on nahtavasti iskostunut niin pitkalle tahan kulttuuriin, etta edes soittoaanta ei aina tilata itse, vaan sen sijaan marssitaan ostamaan vastaava palvelu alan liikkeesta. Nakemalleni pariskunnalle tapahtuma oli ilmeisen tarkea, sen verran hartaasti he kayttivat puoli tuntia oikean melodian valintaan. En ihmettelisi, vaikka perheen ykkospuhelimelle haettaisiin siunaus paikallisesta temppelista...

Opiskelijoiden saavuttua Manipaliin edes ulkopuoliset palvelut eivat talla hetkella tarjoa riittavasti kapasiteettia Internetin kayttoon. Koulun ainoa siihen soveltuva mikroluokka on koko ajan varattu joko opetuskayttoon tai surffailuun, ja myos 20 rupiaa tunnilta laskuttavat nettikahvilat ovat jatkuvasti tupaten taynna.

Tyopaikallani, saatotekniikan laboratorion mikroluokassa, verkko sentaan on kaytossa, mutta luokka perhana on paikalliseen tapaan avoinna vain noin klo 9:00-12:30 ja 14:00-16:30; jos tyoajalla haluaisi pöräyttää Matlabista edes jotain irti, ei netissa pyorimiseen juuri jaa aikaa.

Pitanee kai alkaa kirjoitella lapparilla kotona, ja tuoda sahkopostit ja blogikirjoitukset USB-tikulla mukanaan toihin. Niin kai sita johonkin maailman aikaan koodattiinkin.