Kampuksen koulukirjakaupan nayteikkunaan on ilmestynyt uusin Harry Potter. Ilmiolta ei siis voi valttya taallakaan; pitaisikohan joskus oikeasti lukea yksi noista opuksista?
Rauhan tyyssija
Viikonloppu Hampissa oli varsinainen health camp: ei lihaa eika alkoholia, vaan sen sijaan paljon ulkoilua raittiissa ilmassa.
Hampi oli mielenkiintoinen yhdistelma vanhaa Intiaa seka intialaisten turistien ja ulkomaisten reppumatkaajien oloa helpottamaan tarkoitettuja moderneja palveluita.
Muinaisen kaupungin rauniot levittaytyivat melkoisen suurelle alueelle, ja kaikkien temppelien ja raunioiden koluamiseen kolmekin paivaa tuntui liian vahalta. Toisaalta tavoitteena ei missaan vaiheessa ollutkaan nahda kaikkea, vaan enemmankin nauttia rauhallisesta ilmapiirista surrealistisen kalliopuutarhan keskella.
Hampi Bazaar, jossa suurin osa majapaikoista sijaitsi, oli jossain mielessa perinteinen turistimesta myyntimiehineen ja ravintoloineen. Paikan rauhallisuus ja leppoisuus oli kuitenkin varsin yllattavaa, enka yhtaan ihmettele, miksi moni reppureissaaja viettaa siella useita paivia, ellei jopa viikkoja, vailla kiiretta pois.
Vielakin vaikuttuneempi olin astuessani taman keskuksen ulkopuolelle. Joka puolelle levittaytyva kalliomaisema oli kuin toisesta maailmasta, ja siella taalla, kukkuloiden paalla ja notkelmissa, lojui temppelien ja rakennelmien raunioita, kuin ripoteltuna tahan kuumaisemaan.
Maaseudun taikaa
Ehka jannimman kokemuksen virkaa toimitti talla kertaa sunnuntaipaivan vierailu pyhan joen toiselle puolelle, josta avautui palanen Karnatakan maaseutua yllattavan koskemattomana, turistimassojen laheisyydesta huolimatta.
Sunnuntai-iltapaivan rauha, naiset jauhamassa mausteita kasipelin pienemmaksi, miehet paimentamassa lampaita ja lapset pyorittamassa polkupyoran renkaita pitkin pienten kylien raitteja pani miettimaan, miten paljon naissa kylissa tiedetaan muun maailman menosta. Esimerkiksi Anegondi-nimisesta kylasta loytyi kokonaista yksi ravintola, joka tarjosi ilman ruokalistaa "vahan kaikkea". Etela-intialainen thali ei ole koskaan maistunut niin hyvalta kuin tuolloin koko paivan patikoinnin jalkeen.
Noissa pikkukylissa aika tuntui todella pysahtyneen. Mika ei tietysti helpota yhtaan, kun itselle tuli lopulta tuhoton kiire ehtia takaisin Udupiin suuntaavaan bussiin; kaksi tuntia aikaa noin 20 kilometrin matkalle on aivan liian vahan, jos maantieyhteydet eivat pelaa, eika vene ei kulje joen yli, jos kyydissa ei ole tarpeeksi turisteja.
Loysimme onneksi tiemme takaisin ja 25 minuutin marginaalin turvin bussiin, jossa unen tuloa ei tarvinnut kauaa odotella. Ilmeisesti harjoitus tekee bussimatkaajastakin mestarin, silla aiemmin nukkumatti on valttanyt visusti kuoppaiset tiet.
Ruokaa ei reppuun mahdu
Listaan "mista tietaa tottuneensa Intiaan" voi lisata sen, etta mausteista ruokaa alkaa kaivata, ellei sita saa pariin paivaan. Hampin ravintolat tarjosivat kaytannossa kaikkea paitsi kunnon intialaista safkaa, ja sekin vaha, mita oli tarjolla, oli varsin salonkikelpoiseksi laimennettua.
Tama oli hiukan yllattavaa. Reppumatkaajat, jotka Hampin ovat valloittaneet itselleen, vaikuttavat monessa mielessa puritaaneilta: rastatukka ja kirkkanvariset vaatteet pitavat huolen siita, etta reissumies ei naytakaan ihan tavan hepulta, vaan Reppumatkaajalta Intiassa(tm). Voisi kuvitella, etta tahan ideologiaan kuuluisi myos pidattyminen kaikesta lansimaisesta. Onko kuitenkin niin, etta kun kotoalähdöstä on vierahtanyt useita viikkoja, alkaa maha kaivata Nutellaa ja pannaria? Vai onko vain niin, etta ravintolanpitajat olettavat tietavansa, mita matkaajat haluavat..?
Kasvisten valtakunta
Rehellisyyden nimissa pitaa sanoa, etta viikonlopun ajan lihatta oleminen ei ole ihan ennenkuulumatonta; tanaankin olen syonyt lihakuntaan (taallapain) laskettavista tuotteista kokonaista yhden kananmunan, ja usein vegeruoan ja sen toisen valilla ei tule tehtya sen kummempaa eroa.
Tavallaan ihan mielenkiintoista, kun Suomessa kuitenkin aika usein piti huolta siita, etta paivaan mahtui edes yksi liharuoka-annos - ilman jaadessa olo tuntui jotakuinkin silta, kuin olisi auton kyydissa ilman turvavoita. Voisikin alkaa laskea, kuinka pitkia aikoja taalla (huomaamattaan) tuleekaan oltua kasvisdieetilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Heh joo.. käy joskus Khao San Roadilla Bangkokissa. Siellä Reppureissaajat(tm) elää banana pancakeilla, ja muukin ruokatarjonta on Thaimaan normisafkaan verrattuna aika mautonta. Kysyntä kuitenkin määrää tarjonnan, vai? Ja onhan se välillä kiva pitkään reissatessa syödä jotain kotopuolen makumaailmaa muistuttavaa, jota yleensä on tarjolla vaan tollasissa keskittymissä. Vai väitätkö, ettei sulle nyt maistuis joku länkkärimättö? Big Mac, anyone? ;)
.Sampsa
ps. onko vika mussa vai eikö noita kommentteja pysty muuten editoimaan ku poistamalla ja kirjottamalla uuden? :)
Juuh, kyllahan sita tuli sorruttua Mc Maharadjaan Bangaloressa - tosin ehka enemman kokeilemisen halusta kuin siita, etta olisin oikeasti kaivannut makkisafkaa ;)
Ruisleipaa tai Sodexhon lihakastikkeita ei itseasiassa ole kovin ikava, mutta olet kylla oikeassa, etta vaihtelu piristaa aina valilla. Taalla sita tarjoaa kiinalainen safka, jota saa lahes joka ravintolasta.
En sitten tieda miten aitoa kiinalaista taalla tarjottavat herkut ovat, mutta ainakin ne poikkeavat siita, mita esim. Suomen kinkkiravintoloista saa.
Eipa silla aitoudellakaan nyt niin valia ole, kun aitoa intialaista saa kuitenkin joka paiva koulun ruokalasta :P
Lähetä kommentti