Practical Norwegian, Abu?

Ennen tanne lahtoa luulin, etta paasisin tutustumaan lahemminkin paikallisiin kieliin, ja kaikki kommunikaatio tapahtuisi kaytannossa englanniksi. Vaan toisin nayttaa kayvan. Taalla on kolme vaihtaria nahkahousujen ja yksi kakikellojen maasta, ja he puhuvat usein keskenaan saksaa; sita kielta saa siis kuunnella riittamiin. Lisaksi sain maanantaina norjalaisen kamppiksen, jonka kanssa on nyt puhuttu ruotsia (l. mina kompeloa suomenruotsia ja han norjaa ruotsalaisella aksentilla). Lisaksi kotoa tarttui mukaan yksi ranskankielinen Milan Kundera, joten vanhat tutut vieraat ja toiset kotimaiset pysyvat mukana myos taalla Intian valtameren rannalla.

Hammennysta lisaa ehka hieman se, etta Karnatakan osavaltiossa puhutaan yleisesti kannadaa, jonka kirjoitusmerkit eroavat esim. hindista. Ja se on se kieli, jolla kyltit, sanomalehdet jne. on koodattu. Sen sijaan useimmat intialaiset opiskelijat ovat tulleet jostakin kauempaa, joten he taas puhuvat keskenaan hindia tai jotain muuta intialaista kielta. "Paikallisen kielen opiskelu" osoittautui siis suhteellisen hankalaksi.

Siita huolimatta hankin Mysoresta Teach yourself hindi -kirjan, noin kuudesosalla siita hinnasta, jonka olisin Suomessa saanut maksaa. Tavoitteena on ainakin opetella lukemaan kirjoitusmerkkeja. Aantamisen kanssa intialaiset ystavat saavat luvan auttaa (hindinkieliset kirosanat on tottakai jo opeteltu).

Mysore oli muuten uskomaton kokemus! Juuri sellainen sympaattisen rahjainen, matalien rakennusten kaupunki, jonka jokaisessa kadunkulmassa kaupitellaan kaikkea rannekelloista suitsukkeisiin. Mieleen jai erityisesti huilukauppias, joka kulki perassa puoli tuntia soittaen Titanicin tunnaria nokkahuilulla (Jukste, sulle olisi taalla toita). Viereisessa kuvassa veteen sekoitettavia variaineita myyva koju.

Pakolliset nahtavyydet tuli toki nahtya, mukaanlukien Maharadjan palatsi, joka valaistiin sunnuntai-iltana kymmenillatuhansilla hehkulampuilla. Chaimundi hill ja kolmimetrinen, mustasta kivesta tehty harka olivat myos nakemisen arvoisia. Noissa paikoissa nakyi myos oikeastaan ensimmaista kertaa taalla olon aikana muita lansimaisia.

Vaikka viikonloppu oli taynna tekemista ja jalat ovat nyt rakoilla kavelemisesta, paljon jai viela nakematta. Esimerkiksi silkkikauppiaita oli keskusta taynnansa, ja hieman jai kaivelemaan, ettei nyt ollut mahdollisuutta kierrella niita tarkemmin. Ehkapa tuohon paikkaan pitaa palata viela ennen takaisin Suomeen paluuta.

Hostellin vaihto parempaan ei sitten nailla nakymin onnistu (yllatys), joten blogia pitaa kirjoitella toistaiseksi vieraalta koneelta. Eniten tama haittaa kuvien julkaisua; yritan kuitenkin saada edes muutaman nahtaville.