Juhannus ilman olutta

Uutisten mukaan juhannus meni valitettavan perinteisissa merkeissa(http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id63328.html)...

Maarallisesti Suomi tosin jaa kakkoseksi; taman paivan Times of India kirjoitti 32 ihmisen kuolleen monsuunin alettua Andra Pradeshin osavaltiossa sateiden seurauksena. Viime torstain Indian Express sitavastoin tiesi kertoa 21 ihmisen menehtyneen Etela-Intiassa yksinomaan salamaniskuihin.

Itse vietin lauantaita viereisessa Udupin kaupungissa, jossa sijaitsee kuuluisa Krishnalle pyhitetty temppeli. Temppeli oli oikeastaan ensimmainen kunnon hindutemppeli, jossa vierailin, ja tunnelma oli melko janna. Meidat toivotettiin lampimasti tervetulleiksi, ja ruokaakin olisi tarjottu. Paatimme jattaa riisimätön pyhiinvaeltajille, ja keskityimme kiertelemaan temppelissa.
Kaikkein pyhimpaan, Krishnan kuvan sisaltavaan kammioon miehet eivat paasseet paita paalla. Joka puolella palavat tulet seka suitsukkeiden ja mystinen "tunkkaisuuden" tuoksu toivat tilanteessa etaisesti mieleen saunan(!).

Saunaa ei sinansa ole viela ikava, kun jo lammin suihku olisi plussaa: hostellista saa vain kylmaa vetta. Helteella se on toki taysin riittava varustus, mutta nain sateella, kun ulkona kaydessa kastuu aina lapimaraksi, lisalampo ei olisi pahitteeksi. Vaatteiden kuivattamiseen joutuu yllattaen kiinnittamaan ihan ylimaaraista huomiota; lempihattuni ehti jo kerata hyllylla hometta, vaikkei se missaan vaiheessa ollut edes ehtinyt kastua.

Tarkoituksena oli myos pitaa pieni juhannuspiknik hedelmien ja pussikaljan merkeissa, mutta kaatosade ja myrskylukemiin yltanyt tuuli ajoivat sisatiloihin. Vaikka kaytannossa aurinkoa ei ilmeisesti nae pariin kuukauteen, sita yllattaa silti itsensa ajattelemasta, etta josko huomenna olisi parempi saa... Pitanee toivoa, etta Hassanin ymparisto on viikonloppuna kohtuullisen aurinkoinen, jotta suunniteltu retki toteutuu.

Manipal tuntuu hiljenneen aika tavalla kesaksi. Lukukausi paattyi kesakuun alkupuolella, ja opiskelijat riensivat kesalaitumille tullakseen jalleen takaisin elokuun alussa. Noin puolentoista kuukauden kesaloma vietetaan yleensa lomaillen kotimaisemissa, ja vain harva tekee toita kesalla.

Jarjestely tuntuu yllattavankin jarkeenkayvalta; hostellien tyhjetessa "talonmiehilla" on aikaa talojen perusteelliselle siivoukselle, ja 1,5 kuukautta riittaa intialaisten nuorten akkujen lataamiseen. Tyokokemuksen puute ei pelota opiskelijoita eika liioin elinkeinoelamaa: 99 % valmistuvista saa samantien alan toita.

Olen kieltamatta aiemminkin ihmetellyt, miksi Suomessa puhutaan opiskeluvuosista, kun kaytannossa kuusi kuukautta yliopisto-opiskelijoiden (ainakin teekkarien) ajasta menee kesatoissa tai joululomalla. Vaikka kesatyoansiot ja halpa varatyovoima puolustavatkin suomalaista mallia, alkaa silti tuntua, etta siina kokonaisuus jaa yhteiskunnan kannalta aika reilusti miinukselle.